Siirry pääsisältöön

Baltimoren sukuhaaran tragedia

Joël Dicker: Baltimoren sukuhaaran tragedia; suom. Kira Poutanen

Joël Dicker on sveitsiläinen kirjailija, jonka edellinen romaani Totuus Harry Quebertin tapauksesta oli suuri menestys. Baltimoren sukuhaaran tragedian päähenkilö on sama, kirjailija Marcus Goldman. Juonen käänteet sijoittuvat Goldmanin elämässä ennen ja jälkeen Harry Quebertin tapauksen.

Kuten Harry Quebertin tapauksessa, on myös Baltimoren sukuhaaran tragediassa metafiktiivinen taso. Kirjailija Joël Dicker kirjoittaa kirjaa kirjailija Marcus Goldmanista, joka kirjoittaa kirjaa setänsä perheestä. Perhettä on kohdannut tragedia.

Päähenkilö Marcus vietti lapsuudessaan ja nuoruudessaan paljon aikaa suuresti ihailemansa Saul-sedän perheessä Baltimoressa. Goldmanin jengiin kuuluivat serkku Hillel, Hillelin adoptioveli Woody sekä Marcus, jonka köyhempi ja tavallisempi perhe asui Montclairessa. Perheiden juutalaisuus ei kirjan juonessa näy, mutta vanhan testamentin myyteistä veljeskateus on läsnä. Baltimoren Saul Goldman on rikas lakimies, Marcuksen isä Nathan on epäonnistunut perheyrityksen johtamisessa ja menettänyt paljon omaisuutta varovaisuudellaan.
Goldmanin jengi - Hillel, Marcus ja Woody - on erottamaton ja viettää kaikki lomansa yhdessä, kunnes Baltimoren naapurustoon muuttaa Nevillen perhe, ja Alexandrasta tulee kaikkien yhteinen ihastus ja kilpailun kohde.

Kaiken kaikkiaan kertomus on hyvin juonivetoinen, ja yllättäviä käänteitä riittää. Toisinaan lukija miettii, eikö saman tarinan olisi voinut kertoa lyhyemminkin ja vähemmillä vihjailuilla tulevaan tragediaan. Joskus juonen käänteet tuntuvat epäuskottavilta sen valossa, mitä henkilöistä on kerrottu. Henkilöitä olisi voinut syventää sen verran, että heidän toimintansa vaikuttaisi jatkumolta siihen, mitä he ovat kertomuksessa aiemmin tehneet, ajatelleet ja tunteneet.

#Konffi

Kira Poutasen suomennos on hyvä, mutta alkutekstillehän suomentaja ei mitään voi. Muutamillakin sivuilla lukija kyllä pudistelee päätään ja kysyy itseltään, puhuisiko 9-vuotias poika, lastenkodin kasvatti todella kuten romaanin sivulla 70:

- Woody, onko kaikki hyvin? Saul-setä kysyi astuessaan huoneeseen.
- Iltaa, herra Goldman, Woody vastasi. - Olen pahoillani, että teitä häirittiin minun takiani. Kaikki on hyvin, poliisit ovat oikein ystävällisiä.

Metafiktiivisella tasolla henkilöhahmojen kielenkäyttö menee Marcus Goldmanin piikkiin, mutta lukija kysyy mielessään, miksi päähenkilökirjailija esitellään menestyskirjailijana? Baltimoren sukuhaaran tragedia on viihdyttävä lukuromaani, mutta Woody ei ole mikään Huckleberry Finn. Vaikeaa, ellei mahdotonta Sveitsissä asuvan ja ranskaksi kirjoittavan kirjailijan olisikin antaa henkilöidensä puhua ja fiktiivisen kirjailijansa kirjoittaa USA:n itärannikon alatyylistä kieltä - ranskaksi?

Helmet-lukuhaaste 2017: 26. Sukutarina 







 


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suomen lasten historia

Jussi Kaakinen, Juha Kuisma, Kirsti Manninen: Suomen lasten historia  Suomen lasten historia on lapsille kirjoitettu historiateos. Suomen historia käsitellään tarinoina, joiden päähenkilöt ovat lapsia ja nuoria. Tarinoiden jälkeen on tietoaukeama, jossa esitellään ajankohtaan liittyvä fakta-aineisto, jossa ajalle keskeisiä tapahtumia tai ilmiöitä nostetaan esiin. Tarinoiden dramaturgia on hyvä. Jokainen kertomus sisältää jonkin tilanteen, joka koskettaa nuoria päähenkilöitä. Suurin kertomuksista on myös enemmän sosiaali- ja taloushistoriaa kuin poliittista historiaa. Menneiden aikojen arki on vahvasti läsnä. Tarinoissa on käytetty kolmannen persoonan kertojaa. Kieli on selkeää yleiskieltä. Vasta viimeisissä lähihistoriaa käsittelevissä tarinoissa käytetään enemmän puhekieltä. Kaiken kaikkiaan teos on paitsi pätevä oppikirja,myös mahdollinen iltasatukirja. Alakoululaiset löytävät tietoaukeamista paljon materiaalia hissantuntien projekteihin ja esitelmiin. Jussi Kaakisen kuvitu

Ian McEwan: Kaltaiseni koneet

Kaltaiseni koneet (suom. Juhani Lindholm) kertoo vaihtoehtoisesta historiasta, jossa Britanniassa jo vuonna 1982 on olemassa kehittyneitä androideja, matemaatikko Alan Turing on yhä hengissä, Margaret Thatcher häviää vaalit 1982 ja työväenpuolueen Tony Bennistä tulee pääministeri. Vuodella 1982 McEwan kumartaa Blade Runnerille, joka ilmestyi 1982 ja jonka dystopiamaailmassa kehittyneet androidit aiheuttavat ongelmia vuonna 2019. Vaikka teknologia on niin kehittynyttä, että kyetään rakentamaan ajattelevia, oppivia ja tuntevia androideja, yhteiskunnan ongelmat ovat vuonna 1982 samoja kuin nykypäivän Britanniassakin: köyhyyttä, työttömyyttä, asunnottomuutta, terveyden- ja vanhustenhuollon ongelmia, rikollisuutta, rotukysymyksiä, sukupuolikysymyksiä, ilmastoa… Kaikki viheliäiset ongelmat silloinkin ratkaisematta, ja niitä yritetään ratkoa demokratian keinoin. Esimerkiksi Cambridge Analytican tarjoamia dataan perustuvia progandapalveluita sen sijaan teoksen todellisuudessa ei ole tai e

Rosa Liksom: Maa & Unohdettu vartti

Maa on kokoelma lyhytproosaa. Kertomuksissa kohdataan maailmalle lähteneitä, jotka eivät kuitenkaan pääse juuristaan kovin kauaksi. Liksom näyttää henkilönsä keskellä tilannetta, joka hankaa heistä kiiltävän pinnan alta esiin rosot. Uusia tuttavuuksia Liksomilta tässä kokoelmassa ovat toisaalta modernin vieraantuneet kaupunkilaiset sekä sodan kokeneet sukupolvet, jotka yrittävät tehdä sovintoa ja aiempaa enemmän kohdata itseään ja läheisiään, siinä onnistumatta. Sodassa he tappoivat muutakin kuin vihollisia eikä kadotettua elämää saa takaisin. Liksom ei ole ihan kotonaan hipsterien kanssa. Kolmas osio Kartano kertoo taas pohjoisen ihmisistä, joita sattumat ja ankarat olosuhteet ovat kolhineet ja muotoilleet. Tukahdutetut tunteet pullistelevat ja pyrkivät esiin. Tästä osiosta löytyvät kokoelman hienoimmat, vähäeleiset välähdykset. Kokoelmassa Maa on Liksomin aiempaa lyhytproosaa vähemmän pohjoisen kieppuvaa murretta. Vähemmän myös valoa ja toivoa, joka varhaisemmissa teoksiss