Siirry pääsisältöön

Tyttö, joka muuttui lasiksi

Kirja: Ali Shaw: Tyttö, joka muuttui lasiksi / Suomentanut Taina Wallin

Auts, nyt ei konfiguroida. Tässä kirjassa ei ole mitään, minkä toivoisi olevan toisin. Sen sijaan siihen ihastuu jo ensimmäisillä sivuilla. Viimeistään nämä lauseet ensimmäisellä sivulla lumosivat: ”Lintu kirkaisi ja hyppeli pakoon pudonneiden lehtien yli. Oksat huojuivat ja rahisivat toisiaan vasten pilkkoen vaeltavaa valonsädettä viipaleiksi. Midas kulki valonsäteen kannoilla, asteli sen jättämien varjojälkien yli.”.

Pakkohan oli etsiä käsiinsä alkukielinen teos ja katsoa, millaista alkutekstiä Shaw kirjoittaa:”A bleating bird skipped away over leaves. Branches swayed and clacked against each other overhead, snipping through the roving beam. He kept up his close pursuit, treading through its trail of shadows.”

Shawn kieli on sekä soinnukasta että vahvan visuaalista. Suomentaja on tehnyt hienoa työtä, tavoittanut Shaw’n kielen soinnillisuuden missä vain voi. Bleating bird, through its trail. Vaeltavaa valonsädettä viipaleiksi.

Haastattelussa kirjailija mainitsee vaikutteinaan Kafkan sekä Andersenin sadut, varsinkin Pienen merenneidon. (http://www.litro.co.uk/2012/12/ali-shaw-qa/)

Teos todella ammentaakin satujen ja myyttien perinteistä. Salaperäisillä saarilla (St. Hauda’s Land) asuu omituisia olentoja. Otus, joka muuttaa valkoiseksi kaiken, mitä katsoo. Miniatyyrikokoisia yökönsiipisiä lehmiä. Sädehtiviä meduusoja. Saaren sumuisilta suomailta löytyy lasiksi muuttuneita ihmisiä. Saaret ovat kuvitteelliset, sijaintinsa puolesta ne voisivat olla Ulko-Hebridit tai Färsaaret.
Toisin kuin saduissa, henkilöt eivät ole yksiulotteisesti hyviä tai pahoja, vaan eläviä ihmisiä luonteineen ja kohtaloineen. Midas on yksinäinen ihminen, kärsii sosiaalisista peloista, kohtaa maailman vain kameran linssin läpi. Hän tapaa sattumalta Idan, joka on alkanut muuttua lasiksi.

Teos on kaunis rakkaustarina. Tärkeä teema on myös lapsuuden tunnekylmän kodin vaikutus ihmiseen ja lapsena rakkautta ja hyväksymistä vaille jääneen Midaksen vaikeus kohdata toinen ihminen. Mutta teoksen voi lukea monella tavalla, koska tarina on rakennettu kerroksista. Antiikin myytit ovat vahvasti läsnä: Katse, joka muuttaa kaiken, kivettyminen, Midaksen isän lasinen sydän. Myytit kantavat mukanaan tulkintoja, merkityksiä ja näkökulmia.

Jokainen kirjan henkilö kaipaa saavuttamatonta rakkautta; Midaksen onnettomat vanhemmat; Henry Fuwa, joka rakasti Midaksen äitiä; Carl Maulsen, joka rakasti Idan äitiä; Emiliana, joka rakasti Carlia, Ida, joka rakastaa Midasta, joka ei uskalla edes koskettaa häntä.

Ja juuri Midaksen kaikista ihmisistä pitäisi auttaa Idaa elämään täyttä elämää viimeiset päivänsä. Lasiksi muuttumisen voi lukea metaforana parantumattomasta, kuolemaan johtavasta sairaudesta. Tai sitten vertauskuvana siitä, kuinka rakkautta vaille jäänyt ihminen pelkää kivettävänsä sen jota rakastaa eikä siksi kykene läheisyyteen. Mutta kirjassa on myös toivoa. Toivon vertauskuvana pienet sinisiipiset lentävät lehmät. Lehmät lentävät, kaikki on mahdollista, mutta paljon työtä toivon vaaliminen teettää.

Koska viimeksi olen lukenut kirjan, josta jää päiväkausiksi samanlainen lumous kuin lapsena, kun ensi kerran hiipi Narniaan vanhan vaatekaapin läpi?

Tyttö, joka muuttui lasiksi on ihastuttava, maaginen teos. Kirja, jonka ei haluaisi loppuvan ollenkaan. Loppuuhan se, ja sitten onkin jo pakko lähteä etsimään lisää saman kirjailijan teoksia ja huomata, että tekijä onkin kirjoittanut vasta kolme kirjaa ja vain esikoinen suomennettu. Seuraava kirja, ”Man, who rained” löytyy kirjastosta alkukielisenä. Kolmas, ”The Trees”, ei ole vielä ilmestynyt. Vain kolme kirjaa. Seuraavia pitää odottaa, vuosia. Auts.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lempi

Minna Rytisalo: Lempi Lempi on lappilainen kauppiaantytär. Hän on romaanin päähenkilö, mutta hänen tarinaansa kertovat toiset. Lukija saa kuulla Lempistä rakastavan aviomiehen, vihamiehen ja siskon näkökulmasta. Kerrontaratkaisu toimii erittäin hyvin ja tuo ristivalotusta tapahtumiin sekä jännitettä teokseen. Tarina alkaa 1944, kun Viljami palaa sodasta kotiin lappilaiselle syrjäkylälle Pursuojalle. Tila on säästynyt hävitykseltä, vaikka monien naapurien tilojen on käynyt saksalaisten käsissä huonommin. Koti ei silti ole sama, jonka Viljami jätti, kun kutsunnat osuivat kohdalle. Rakas Lempi-vaimo on poissa. Lempin kerrotaan lähteneen saksalaisten matkaan. Viljamin suru on suuri ja itsesyytökset ankaria. Lempi oli ylioppilas, tottunut parempiin oloihin, ja Viljami oli aina pelännyt, ettei hän kauan jaksaisi köyhän pientilan emäntänä. Viljami pelkää kotiin paluuta, lapsen ja surun kohtaamista sekä isänä olemista. Kaunis, kuulas kieli ei ihan istu kouluja käymättömän pie...

Yasunari Kawabata: Lumen maa

Yasunari Kawabatan Lumen maa (suom. Yrjö Kivimies) on kaunis ja vähän hämmentäväkin teos. Kawabata kuvaa omaa kulttuuriaan niin hienovireisesti, että länsimaisen lukijan on vaikeaa täysin ymmärtää sen teemoja. Päähenkilöt ovat tokiolainen Shimamura, lumisen vuoristoseudun kylpylään aika ajoin matkustava mies sekä Komako, vuoristoseudulla syntynyt tyttö, yksi kylpylän geishoista. Kolmannen persoonan kertoja näkee Shimamuran ajatuksiin, mutta Komakosta kerrotaan vain vuorosanat ja häntä katsotaan ulkoapäin. Komako on elämänläheinen ja intohimoinen, hänessä ilmenevät luonnonläheisyys ja perinteinen japanilainen estetiikka. Tokiolainen Shimamura puolestaan on syventynyt länsimaiseen kulttuuriin, varsinkin esittävään estetiikkaan kuten teatteriin ja tanssiin. Hän etsii kylpylästä elämyksiä ja ihailua kaupunkielämään ja perheeseensä kyllästyttyään. Henkilöt ja heidän vuorovaikutuksensa siis edustavat myös perinteisen japanilaisen kulttuurin ja länsimaisen kulttuurin kohtaamista ja kultt...

Kaikki se, mitä en muista

Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se, mitä en muista Jonas Hassen Khemiri on paljon palkittu ruotsalainen nykykirjailija. Kaikki se mitä en muista on hänen neljäs romaaninsa. Se kertoo nuorena auto-onnettomuudessa kuolleesta Samuelista. Mosaiikkiromaaniksikin teosta on kutsuttu, mutta ei se ole staattinen kuten mosaiikki, se on pikemminkin tila-aika –taidetta, monessa vierekkäisessä ruudussa yhtä aikaa tapahtuva teos. Jos katsot läheltä, näet vain rakeisen, pikselöidyn värisotkun. Jos katsot kauempaa, kuva elää, liikkuu ja muuttuu. Tähänkin kirjaan oli taas helmetin pitkät jonot, mutta odotus kannatti. Teos on moniääninen romaani parhaimmillaan. Päähenkilö on Samuel, mutta  häntä katsotaan vain ystävien ja tuttavien silmin ja hänestä kerrotaan vain heidän suullaan. Yksi monista minäkertojista on taustahahmoksi jäävä kirjailija, joka on ottanut tehtäväkseen etsiä totuutta Samuelista. Muut minäkertojat ovat ihmisiä, jotka ovat tunteneet Samuelin. Teos rakentuu Samuelin ystävien haa...