Siirry pääsisältöön

Margaret Atwood: Noidan sikiö

Noidan sikiö (suom. Kristiina Drews) on Margaret Atwoodin pastissi Shakespearen Myrsky-näytelmästä. Hogarth Press -kustantamo tilasi kahdeksalta kirjailijalta romaanisovitukset Shakespearen klassikkonäytelmistä. Noidan sikiö on sarjan kolmas suomennos. Ensimmäinen oli Anne Tylerin tulkinta Äkäpussi, toinen Jo Nesbøn Macbeth.

Shakespearen näytelmässä Milanon karkotettu hallitsija Prospero elää tyttärensä Mirandan kanssa autiolla saarella. Atwoodin romaanissa Prosperon roolin saa Felix, Makeshivegin teatterifestivaalin taiteellinen johtaja. Felix on omapäinen taiteilijaluonne, jonka railakkaissa Shakespeare-tulkinnoissa mikään ei ole pyhää. Hänen vaimonsa kuolee synnytykseen. Tytär menehtyy kolmivuotiaana. Felix paneutuu siksi työhönsä kuumeisen epätoivon vimmalla ja haluaa tehdä Shakespearen Myrskystä suurimman taiteellisen voittonsa kuolleen tyttären muistoksi.

Mutta Felix ei koskaan ohjaa Myrskyä teatterifestivaaleille. Kun taiteilija työstää suruaan, jälki on kaikkea muuta kuin poliittisesti korrektia, ja siksi vallanpitäjiä omien urapyrkimystensä vuoksi liehittelevä festivaalin talousjohtaja Tony hankkiutuu Felixistä eroon.

Felix pakenee katkeroituneena maaseudulle ja kunnostaa aution murjun nipin napin asumiskelpoiseksi. Hän muuttaa nimensä, häivyttää henkilöllisyytensä ja elää autiudessa ja ankeudessa ainoana seuranaan Miranda-tyttären vähän liiankin eläväksi hänen mielessään kasvava kuvajainen. Kuluu kaksitoista maanpaon vuotta. Sitten lähiseudun vankilaan etsitään kirjallisuuden ja tekstitaitojen kurssin opettajaa, ja Felix päättää hakeutua taas ihmisten pariin. Ohjaajan taidot ovat hänellä tallella ja hän saa vankijoukon innostumaan teatterista ja avaamaan mielensä kahleita vankilan sosiaalisesta todellisuudesta sikiävissä rujoissa ja raadollisissa analyyseissa näytelmien tapahtumista ja henkilöistä.

Atwood esittää uuden tulkinnan Myrskystä näytelmänä, jonka teemana on vankeus ja vankilat. Felix löytää Myrskystä kaikkiaan yhdeksän eri vankilaa - paikkaa tai tilannetta, johon henkilö on pakotettu vastoin tahtoaan ja josta hän ei pääse pois. Atwood kietoo romaanisovituksensa juonen ja miljöön tämän tulkinnan siteisiin ja tuo teokseen yhä uusia kerroksia, kun vangit Felixin tunneilla pohtivat Myrskyä ja sen henkilökaartia ja kilpailevat keskenään Calibanin, noidan sikiön, roolista.

Tietenkin Shakespearen tapaan näytelmässä rakennetaan myös näytelmää. Felix saa lopulta tilaisuuden tehdä Myrskynsä ja käyttää esitystä myös kostonsa välineenä, koska vallanpitäjäksi itsekin edennyt pyrkyri Tony on tulossa katsomaan loistavia oppimistuloksia aikaan saanutta vankilateatteria, tietämättä kuka on salaperäinen Mister Duke, joka on tehnyt rangaistustaan suorittavien vankien elämästä liiankin hauskaa, jotta se kaikkia äänestäjiä miellyttäisi.

Hauska, yllättävä, ajatuksia herättävä, hykerryttäviä henkilöhahmoja näyttämölle marssittava romaani on yksi Atwoodin parhaista teoksista.




Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jälkeen vedenpaisumuksen

P.C. Jersild: Jälkeen vedenpaisumuksen (Efter floden) , suom. Pirkko Talvio-Jaatinen P.C.Jersildin Jälkeen vedenpaisumuksen on ilmestynyt Ruotsissa 1982, suomennos 1983. Teos on julma dystopia ydinsodan jälkeisestä ajasta. Tapahtuma-ajankohta on noin 30 vuotta ydinsodan jälkeen. Teos on tietysti aikansa tuote, mutta se on kestänyt hyvin aikaa. Jersild ei ole yrittänytkään kuvailla poliittisia olosuhteita, sodan syitä ja syyllisiä, ei liioin katastrofin vaiheita muuten kuin päähenkilön ja sivuhenkilöiden puheissa. Hän on keskittynyt joukkoon ihmisiä, jotka yrittävät selviytyä silloin, kun yhteiskunta on palannut kivikauteen. Kun ajan teknologiasta mainitaan vain romuttuneita jäänteitä, ei synny tahatonta huumoria lankapuhelimista ja muista tulevaisuuteen  sijoitettujen, vuosia sitten kirjoitettujen dystopioiden yksityiskohdista. Teoksen maailmassa ei ole valtiota, ei lakeja eikä niiden valvojia. Infrastruktuuria ei ole. Ei ole sähköä. Elinkelpoisia asuntoja on vain vähän. La...

Luonnosta lautaselle - parhaat villikasvisreseptit

Anne Mæhlum, Nina Dreyer Hensley, Jim Hensley: Luonnosta lautaselle / Parhaat villikasvisreseptit Suom. Jenna Pahlman Villikasvisreseptit ovat olleet parin viime vuoden ajan hyvin trendikkäitä. Mikäs siinä. Jotain hyötyä rikkaruohoistakin. Ja onhan hauskaa liikkua luonnossa. Teos on alun perin norjalainen, joten kasvisto on tuttu skandinaavinen. Reseptit eivät ole vain vegaanisia. Monissa ruoissa villikasvit eivät ole pääasiallinen ainesosa, vaan niitä on käytetty mausteena, koristeena tai lisäkkeenä. Jos ei ole varma kasvintunnistustaidoistaan, kannattaa ottaa kasvio tai edes älypuhelin mukaan keruumatkoilleen. Luontoportin kuvat ja kuvaukset auttavat pitkälle - jos ei ole niin syvällä erämaassa, että kenttää ei ole :) Kirja on upea keittokirja, ja siitä on iloa myös talvisaikaan, sillä mukana on reseptejä myös marjoista ja sienistä. Ehkä en kuitenkaan anna jauhosavikka- tai nokkoskasvustojen levitä pihalla voidakseni käyttää niitä keittiössä. Helmet-lukuhaaste, kohta 5...

Oscar Wilde: Naamioiden totuus & Thomas Bernhard: Hakkuu

Thomas Bernhardin Hakkuuta (suom. Tarja Roinila) lukiessani minä ajattelin, miten sääli onkaan, ettei tällaisia kirjoja paljon lueta eikä ehkä kirjoitetakaan, minä ajattelin, kirjoja, joiden rakenne on silkkaa vahvarytmistä musiikkia ja jotka iskevät kaikkeen siihen teennäiseen ja naurettavaan elämän esittämiseen elämisen sijaan, kaikkeen siihen valheelliseen, matkittuun elämän esittämiseen jota sosiaalinen media tulvii ja syytää silmille, jos erehtyy avaamaan älypuhelimensa sovelluksen kesken ikävystyttävän bussimatkan sen sijaan että olisi ottanut mukaansa kirjan, jolla on jotakin sanottavaa, joka hehkuu sanomisen intohimoa ja joka vie lukijan retkelle näkymättömään maailmaansa, josta hän ei palaa takaisin enää samana ihmisenä, minä ajattelin. Bernhardin Hakkuu julkaistiin Itävallassa vuonna 1984 ja pantiin kohta myyntikieltoon, koska sen henkilöt tunnistettiin ja mielenkuohu levisi kuten kirjailija ehkä oli tarkoittanutkin kertoessaan tekstissään, miten kertoja istuu laiskanlinn...