Siirry pääsisältöön

Hanna Rentola: Heinäkuu

Juuli Puronen on kahden pienen pojan äiti. Mies on työmatkalla Etelä-Amerikassa koko heinäkuun, ja Juuli yksin lasten kanssa yksin kotona. Juulin arjessa tapahtuu vain vähän. Hänen äidinrakkautensa on syvää, mutta elämän esittäminen turhauttaa. Varsinkin sellaisen elämän, jonka kanssa ei ole oikein sinut. Nuori äiti uudella rivitaloalueella valkoseinäisessä uudessa asunnossa on rooli, johon Juuli ei oikein sovi. Hän yrittää suorittaa elämäänsä siten kuin ympäristön paineet vaativat, mutta hänen elämässään on olemassa yhtä aikaa lapsijuuli, teinijuuli ja äitijuuli.

Juuli juo paljon kahvia. Se tuo elämään lisää aikaa. Omaa aikaa ei ole, ellei sitä ota yön tunneista. Yön tunteina tai pienimmän päiväunien aikana voi myös katsella Doctor Who:ta.

Intertekstuaalisilla viittauksilla Doctor Who-sarjaan teos kommentoi aikaa, ajan kerrostumia ja aikakäsitystä. Kertoja on kaikkitietävä kolmannen persoonan kertoja, mutta välillä kertoja ottaa tehtävänsä vakavasti ja puhuttelee Juulia suoraan. Toisinaan taas kertoja ei oikein pärjää kuten Juulikaan ei aina pärjää arjessaan, ja kertojalle huomautellaan ylemmältä taholta.

Juulin arjen kuvauksissa tekstiin tulvii vinoa huumoria ja herkullisia sattumuksia. Arki koostuu selviytymisyrityksistä, sosiaalista yhteentörmäyksistä naapuruston kanssa sekä ajan kääntelystä kahvin avulla. Juulin ympärillä on liikaakin tuputtavia ”hyvän arjen” ja ”hyvän äidin”malleja naapurien puheista television supernannyyn. Mallit vain eivät toimi siinä vaiheessa, kun kuivaksi opetteleva lapsi ei oikein käyttäydy leikkipuistossa ja nuoren äidin on sekunneissa ratkaistava, miten toimitaan julkisella paikalla ilman vessaa lähimaillakaan. Onneksi on villivadelmapensaita.

Teoksessa leikitellään kertojaratkaisulla, ja siten myös lukijan ja tekstin vuorovaikutuksella. Välillä tehdään tietoiseksi, että tarina koostuu kertojan valinnoista. Olennaista ei ole se, mitä kerrotaan, vaan suuressa määrin myös se, miten kerrotaan, miten lukijan ja tekstin vuorovaikutus rakennetaan. Teksti on hyvin kuvallista ja kuvat lisäksi tulvillaan toisiinsa kietoutuvia kerroksia ja yksityiskohtia.

Nuoren naisen identiteetin rakentuminen elämän kerroksista on teoksen keskeinen teema. Peilipohdintaa olisi voinut jättää vähemmällekin, mutta loppuratkaisu on mallikas. Kertoja ei selittele, vaan näyttää Juulin valintojen kautta, että Juulilla on rohkeutta tehdä toisin. ”Hyvä arki” ei häntä edes kiinnosta, ja miksi pitäisikään, kun mielikuvituksessaan voi sukeltaa aikapyörteeseen.





Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jälkeen vedenpaisumuksen

P.C. Jersild: Jälkeen vedenpaisumuksen (Efter floden) , suom. Pirkko Talvio-Jaatinen P.C.Jersildin Jälkeen vedenpaisumuksen on ilmestynyt Ruotsissa 1982, suomennos 1983. Teos on julma dystopia ydinsodan jälkeisestä ajasta. Tapahtuma-ajankohta on noin 30 vuotta ydinsodan jälkeen. Teos on tietysti aikansa tuote, mutta se on kestänyt hyvin aikaa. Jersild ei ole yrittänytkään kuvailla poliittisia olosuhteita, sodan syitä ja syyllisiä, ei liioin katastrofin vaiheita muuten kuin päähenkilön ja sivuhenkilöiden puheissa. Hän on keskittynyt joukkoon ihmisiä, jotka yrittävät selviytyä silloin, kun yhteiskunta on palannut kivikauteen. Kun ajan teknologiasta mainitaan vain romuttuneita jäänteitä, ei synny tahatonta huumoria lankapuhelimista ja muista tulevaisuuteen  sijoitettujen, vuosia sitten kirjoitettujen dystopioiden yksityiskohdista. Teoksen maailmassa ei ole valtiota, ei lakeja eikä niiden valvojia. Infrastruktuuria ei ole. Ei ole sähköä. Elinkelpoisia asuntoja on vain vähän. La...

Luonnosta lautaselle - parhaat villikasvisreseptit

Anne Mæhlum, Nina Dreyer Hensley, Jim Hensley: Luonnosta lautaselle / Parhaat villikasvisreseptit Suom. Jenna Pahlman Villikasvisreseptit ovat olleet parin viime vuoden ajan hyvin trendikkäitä. Mikäs siinä. Jotain hyötyä rikkaruohoistakin. Ja onhan hauskaa liikkua luonnossa. Teos on alun perin norjalainen, joten kasvisto on tuttu skandinaavinen. Reseptit eivät ole vain vegaanisia. Monissa ruoissa villikasvit eivät ole pääasiallinen ainesosa, vaan niitä on käytetty mausteena, koristeena tai lisäkkeenä. Jos ei ole varma kasvintunnistustaidoistaan, kannattaa ottaa kasvio tai edes älypuhelin mukaan keruumatkoilleen. Luontoportin kuvat ja kuvaukset auttavat pitkälle - jos ei ole niin syvällä erämaassa, että kenttää ei ole :) Kirja on upea keittokirja, ja siitä on iloa myös talvisaikaan, sillä mukana on reseptejä myös marjoista ja sienistä. Ehkä en kuitenkaan anna jauhosavikka- tai nokkoskasvustojen levitä pihalla voidakseni käyttää niitä keittiössä. Helmet-lukuhaaste, kohta 5...

Oscar Wilde: Naamioiden totuus & Thomas Bernhard: Hakkuu

Thomas Bernhardin Hakkuuta (suom. Tarja Roinila) lukiessani minä ajattelin, miten sääli onkaan, ettei tällaisia kirjoja paljon lueta eikä ehkä kirjoitetakaan, minä ajattelin, kirjoja, joiden rakenne on silkkaa vahvarytmistä musiikkia ja jotka iskevät kaikkeen siihen teennäiseen ja naurettavaan elämän esittämiseen elämisen sijaan, kaikkeen siihen valheelliseen, matkittuun elämän esittämiseen jota sosiaalinen media tulvii ja syytää silmille, jos erehtyy avaamaan älypuhelimensa sovelluksen kesken ikävystyttävän bussimatkan sen sijaan että olisi ottanut mukaansa kirjan, jolla on jotakin sanottavaa, joka hehkuu sanomisen intohimoa ja joka vie lukijan retkelle näkymättömään maailmaansa, josta hän ei palaa takaisin enää samana ihmisenä, minä ajattelin. Bernhardin Hakkuu julkaistiin Itävallassa vuonna 1984 ja pantiin kohta myyntikieltoon, koska sen henkilöt tunnistettiin ja mielenkuohu levisi kuten kirjailija ehkä oli tarkoittanutkin kertoessaan tekstissään, miten kertoja istuu laiskanlinn...