Sjon: Sinun silmäsi näkivät minut (rakkaustarina)

Islantilainen kirjailija Sjon leikittelee tekstissään kertojalla, kerronnalla ja lukijalla. Teoksen Sinun silmäsi näkivät minut kerronnassa on monta herkullisesti toisiinsa kietoutuvaa ja lomittuvaa tasoa. Kertoja on hyvin näkyvä, ja hänen yleisönsä / lukijansa myös. Molemmat kommentoivat aika ajoin kertomuksen tapahtumia, henkilöitä ja kerrontaa. Kertoja myös irvailee itseironisesti postmodernin kerronnan keinoille kuten intertekstuaalisille viittauksille. Kertoja esimerkiksi esittää pätkän Kafkan Muodonmuutoksesta. Lukija kyllästyy toisinaan sivukerrontaan ja yrittää palauttaa kertojan pääjuonen pariin:

”Ei enää enempää tarinoita!”
”Mutta tämä on kirjallisuusviite!”
”Entä sitten?”
”Se syventää Marie-Sophien ja miesparan, minun isäni, tarinaa, ja saa aikaan dialogin sen ja maailmankirjallisuuden välille.”

Kertoja kertoo äitinsä ja isänsä kohtaamisesta ja omasta syntymästään. Mutta kertomuksessa ei ole mitään tavanomaista. Majatalon palvelijatar Marie-Sophie joutuu vahtimaan yötä päivää nälkiintynyttä ja hyvin huonokuntoista juutalaismiestä pienessä saksalaiskylässä toisen maailmansodan aikaan. Heidän välilleen syntyy erityinen yhteys, ja he muovaavat yhdessä lapsen elävästä savesta. Lapsi herää, ja hänen äitinsä silmät näkevät hänet.

Ydintarinaan kietoutuu luontevasti tarinoita, joissa myös on tarinoita. Marie-Sophie kertoo niitä nukkuvalle miehelle. Herättyään mies kertoo tarinoita Marie-Sophielle. Enkeli tarkkailee kylän asukkaita ja kertoo heidän unistaan Spoon River antologian tapaan. Teoksen henkilöiden ja kertojien todellisuus on täynnä kurkistusaukkoja toisiin todellisuuksiin eikä mikään inhimillinen ole niille vierasta. Ruumiillisuus on vahvasti läsnä, mutta pohjimmiltaan teoksessa on kyse luomiskertomuksesta, maailmasta, jota luodaan koko ajan uudelleen ihmisten mielessä ja ajatuksissa.

Sjon: Sinun silmäsi näkivät minut (rakkaustarina); suom. Maarit Kalliokoski