Siirry pääsisältöön

Luigi Pirandello: Sitruunoita Sisiliasta



Nobel-palkittu Luigi Pirandello oli modernin näytelmän luoja, mutta myös loistava novellisti. Hänen vahvuutensa on ihmiskuvaus ja sosiaalisten tilanteiden tarkka havainnointi. Tekstillä ei leikitellä, vaan teksti palvelee tarinaa. Kokoelmassa Sitruunoita Sisiliasta tarinoita on kaikkiaan 19.

Kuten näytelmissään, myös novelleissaan Pirandello tutkii ihmistä ja hänen valintojaan milteipä eksistentialistiseen tapaan. Hän heittää henkilönsä poikkeustilanteisiin, joissa heidän on määriteltävä itsensä ja valittava tapansa toimia. Novellissa Ruukku tilanne kehkeytyy farssiksi. Kertomus Kottikärryt puolestaan herkuttelee kafkamaisilla tarinankäänteillä. Novellissa Ääni nuoren naisen pitää valita, haluaako hän sokean sulhasensa saavan näkönsä ja illuusioiden katoavan. Ihmiset ovat sellaisia kuin ovat, mutta Pirandello löytää aina tilanteiden makean kirpeyden ja näyttää mitä ihmiselle tapahtuu arjen suistuessa raiteiltaan.

Hänen tekstiinsä ei pety. Novellit on rakennettu niin taitavasti, että kriittisenkin lukijan mitta täyttyy ja vuotaa ylikin.

Teoksen jälkisanoissa suomentaja Leena Rantanen kuvaa Luigi Pirandellon elämänvaiheita. Vasta jälkisanat luettuaan ymmärtää, miksi Pirandellon musta huumori koskettaa. Se on selviytymisstrategia, hänen kipeiden kokemusten kautta kasvanut kykynsä katsoa itseään joskus ulkopuolisen silmin ja nauraa sille julmalle ja absurdille farssille, jollaista elämä joskus on.

Luigi Pirandello: Sitruunoita Sisiliasta ja muita novelleja, suom. Leena Rantanen






Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meri Valkama: Sinun, Margot

Sinun, Margot on niitä kirjoja, joita ei voi laskea käsistään, kun siihen kerran tarttuu. En silti kutsuisi sitä trilleriksi. Trilleriksi kutsutaan niin monia kepeitä ja viihteellisiä kirjasia, joissa luodaan jännitystä rikoksilla ja väkivallalla tai sen uhalla. Sinun, Margot sen sijaan on syvällinen tutkielma siitä, miten vahvat aatteet ja rakkaudet kehittyvät, kasvavat, väljähtyvät ja kuolevat.    Teemana on muistaminen. Sekä yksilöt että kansat yrittävät rakentaa historiaansa uudelleen. Näkökulmahenkilöitä on kolme: Vilja Siltanen ja hänen vanhempansa Markus ja Rosa. Markuksen ja Rosan tarinaa seurataan 80-luvun Itä-Berliinissä. Silloin tapahtui jotain, joka jätti pitkät varjot, ja jota Vilja yrittää vuonna 2011 selvittää. Uteliaisuudesta, kyllä, mutta samalla sisäisestä pakosta yrittää ymmärtää. Mikä ajoi äidin ja isän erilleen ja sai heidät jakamaan lapsensakin - isoveli Matias äidille, Vilja isälle? Mikä unohtunut ja muistin syvyyksiin painunut vieraannutti  Viljan äidistään? Vi

Jukka Laajarinne: Muumit ja olemisen arvoitus

Kauan sitten olin hyvin innostunut eksistentialismista. Siksikin tartuin tähän kirjaan. Ja tietysti myös lukuhaasteen vuoksi. Jos on viikko aikaa lukea viisitoista kirjaa, sitä on valmis tarttumaan mihin tahansa oljenkorteen. Yllätyksekseni pidin tästä kirjasta valtavan paljon. OMG, miten paljon ajatuksia se herättikään. Muinaisia merenpohjia, joita harpoin nyt pitkillä puujaloilla, koska uudenvuodenyön pyrstötähdet ja muut ilotulitukset ovat haasteen deadline, ajan loppu. Tällä kirjalla ja eksistentialistien kirjoituksilla on taas sanottavaa meidän ajallemme. #anythingforinstafeed Luonnonkaunis kansallispuiston saari. Turkoosia merta, valkoista korallihiekkaa. Näkymän pilaa noin kaksisataa turistia, jotka hyppäävät ilmaan jalat koukussa, kädet levällään. Ystävä ottaa hypystä kuvan. Sitten vaihdetaan osia. Hyppy, hyppy, hyppy kuva. Mielenkiintoinen rituaali. Olisiko sen voinut tehdä jossain muuallakin kuin luontonsa vuoksi suojellulla saarella? Valtava halli täynnä pakettej

Suomen lasten historia

Jussi Kaakinen, Juha Kuisma, Kirsti Manninen: Suomen lasten historia  Suomen lasten historia on lapsille kirjoitettu historiateos. Suomen historia käsitellään tarinoina, joiden päähenkilöt ovat lapsia ja nuoria. Tarinoiden jälkeen on tietoaukeama, jossa esitellään ajankohtaan liittyvä fakta-aineisto, jossa ajalle keskeisiä tapahtumia tai ilmiöitä nostetaan esiin. Tarinoiden dramaturgia on hyvä. Jokainen kertomus sisältää jonkin tilanteen, joka koskettaa nuoria päähenkilöitä. Suurin kertomuksista on myös enemmän sosiaali- ja taloushistoriaa kuin poliittista historiaa. Menneiden aikojen arki on vahvasti läsnä. Tarinoissa on käytetty kolmannen persoonan kertojaa. Kieli on selkeää yleiskieltä. Vasta viimeisissä lähihistoriaa käsittelevissä tarinoissa käytetään enemmän puhekieltä. Kaiken kaikkiaan teos on paitsi pätevä oppikirja,myös mahdollinen iltasatukirja. Alakoululaiset löytävät tietoaukeamista paljon materiaalia hissantuntien projekteihin ja esitelmiin. Jussi Kaakisen kuvitu