Elämä elämältä

Kate Atkinson: Elämä elämältä

Mitä jos ihmisen elämä ei olisikaan ainoa? Jos syntyisikin aina uudelleen, elämään samaa elämää? 

Ursula Todd syntyy helmikuussa 1910 ja pimeys lankeaa melkein saman tien: vastasyntynyt kuristuu napanuoraansa, koska lääkäri ei ehdi paikalle auttamaan  synnytyksessä lumimyrskyn vuoksi. Seuraavassa elämässä samana päivänä helmikuussa vuonna 1910 lääkäri ehtiikin paikalle, ja Ursulan elämä alkaa, hyvin toimeentulevan porvarisperheen kolmantena lapsena. Mutta pimeys lankeaa taas varhain lapsuudessa - Ursula hukkuu mereen. Kaikki alkaa taas alusta. Ursula syntyy, mutta ei huku, koska sattumalta rannalla on taidemaalari, joka ehtii apuun ja kiskoo hänet merestä.

Ursula Toddin elämää seurataan vuodesta 1910-luvulta 1960-luvulle. Tähän aikakauteen mahtuu kaksi maailmansotaa, ja ne vaikuttavat Ursulan ja hänen perheensä kohtaloihin. Yhdessä elämässä Ursula kuolee ensimmäisen maailmansodan jälkeen espanjantautiin, seuraavassa ei. Sen sijaan toisessa elämässä hän hautautuu toisen maailmansodan pommituksissa Lontoossa talonraunioihin. Ja taas seuraavassa elämässä Ursula kohtaa rauniot, mutta ei uhrina vaan kodinturvajoukkojen jäsenenä, pelastamassa ihmisiä raunioista. Jossakin elämässä Ursula lähtee opiskelunsa jälkeen Saksaan ja ampuu Hitlerin, jossakin toisessa ei.

Kate Atkinson on kirjoittanut hienon kirjan, jonka rakenne on kiinnostava ja taitavasti toteutettu. Samat tilanteet ja kohtaukset kerrotaan vähän eri näkökulmasta tai eri henkilön näkökulmasta. Se saa lukijan ajattelemaan, miten paljon pienet sattumukset ja arkiset valinnat voivat vaikuttaa omaan ja muiden elämään. Kirjailija on suurten kysymysten äärellä, mutta kirjassa on kyse myös kirjailijan vallasta henkilöihinsä. Kirjailija leikittelee, henkilöt eivät ole kiveen hakattuja. Heistä voi kirjoittaa monta erilaista versiota. Sitten voikin kysyä, onko henkilö tai romaanihenkilö silti sama ihminen, vaikka tekee aivan erilaisia tekoja? Miten meidän tekomme ja valintamme muuttavat meitä?

Entä jos? Mikä pieni tapahtuma voisi sysätä ihmiselämän uuteen suuntaan ja muuttaa samalla monen muunkin ihmisen elämää? Ja voisiko olla mahdollista, että edellisistä elämistä jäisi jokin muisto tai edes pahan aavistus, vaisto varoittamassa suunnasta, jonka päässä vain pimeys lankeaa? 

#Konffi:

 

Jotain kehittämistä tässäkin teoksessa olisi. Se toimisi loistavasti ilman Hitlerin murhaa. Harva teos silti kestää hitlerit tai jeesukset lukijan alkamatta kiemurrella epämukavasti. Elämä elämältä on kuitenkin myös koskettava kuvaus esimerkiksi arjen historiasta ja naisten tekemästä työstä sotavuosina. Hitleriä ei tarvittaisi. Tai sitten kirjailija voisi kysyä, olisiko historia pääpiirteissään sama, vaikka hitleriä ei olisi ollut? Olisiko silti ollut suuren vihan aika, sorron, epäluulon ja rasismin aika?  

Lue myös sisarteos: Kate Atkinson - Hävityksen jumala