Siirry pääsisältöön

Mustetahratesti

Tein tämän blogin faviconiksi pienen mustavalkoisen kuvakkeen. Mustia läiskiä valkoisella pohjalla. Vähän niin kuin mustetahratesti. Joku voisi nähdä siinä ruusun. Toinen linnun. Kolmas mitä vain, mitä en nyt tässä edes keksisi.

Minusta se sopii oikein hyvin blogiin, jossa ajattelin käsitellä kirjoja ja lukemista, niitäkin. Kirjakin näyttäisi toimivan vähän niin kuin mustetahratesti. Eri lukijat huomaavat ja poimivat siitä aivan eri asioita. Mitä monitulkintaisempi teos, sitä varmemmin se tapahtuu. Niin että lopulta mielipide kirjasta kertoo yhtä paljon lukijasta itsestään kuin kirjasta. Miksi hän valitsi sen kirjan? Miksi hän kiinnitti huomiota juuri niihin kohtiin, joita hän mielipiteessään nostaa esiin?

Vygotskikin lähestyi tätä kysymystä ajatuksessaan lähikehityksen vyöhykkeistä. Melkein kaikki opettajat sen huomaavat. Jokin asia tekstissä tai oppikirjassa joko ohitetaan jos se ei millään tavoin kosketa tai sivua lukijan aiemmin oppimaa, kokemaa, näkemää, havaitsemaa. Jos se sitä sivuaa tai liittyy vahvasti ja tunnepitoisesti aiemmin koettuun, sitä varmemmin lukija siihen tarttuu.

Niin että jos kerron kirjoista, niin kertomukseni kertovat myös minusta? No. Siksi ajattelinkin, että tämän blogin nimi voisi olla myös Disclaimer. Se on tässä: Koska kertomukset toimivat kuin mustetahrat, niin se, mihin kertomuksessani kertomuksesta tartut, lukija, kertoo enemmän sinusta kuin minusta.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suomen lasten historia

Jussi Kaakinen, Juha Kuisma, Kirsti Manninen: Suomen lasten historia  Suomen lasten historia on lapsille kirjoitettu historiateos. Suomen historia käsitellään tarinoina, joiden päähenkilöt ovat lapsia ja nuoria. Tarinoiden jälkeen on tietoaukeama, jossa esitellään ajankohtaan liittyvä fakta-aineisto, jossa ajalle keskeisiä tapahtumia tai ilmiöitä nostetaan esiin. Tarinoiden dramaturgia on hyvä. Jokainen kertomus sisältää jonkin tilanteen, joka koskettaa nuoria päähenkilöitä. Suurin kertomuksista on myös enemmän sosiaali- ja taloushistoriaa kuin poliittista historiaa. Menneiden aikojen arki on vahvasti läsnä. Tarinoissa on käytetty kolmannen persoonan kertojaa. Kieli on selkeää yleiskieltä. Vasta viimeisissä lähihistoriaa käsittelevissä tarinoissa käytetään enemmän puhekieltä. Kaiken kaikkiaan teos on paitsi pätevä oppikirja,myös mahdollinen iltasatukirja. Alakoululaiset löytävät tietoaukeamista paljon materiaalia hissantuntien projekteihin ja esitelmiin. Jussi Kaakisen kuvitu

Ian McEwan: Kaltaiseni koneet

Kaltaiseni koneet (suom. Juhani Lindholm) kertoo vaihtoehtoisesta historiasta, jossa Britanniassa jo vuonna 1982 on olemassa kehittyneitä androideja, matemaatikko Alan Turing on yhä hengissä, Margaret Thatcher häviää vaalit 1982 ja työväenpuolueen Tony Bennistä tulee pääministeri. Vuodella 1982 McEwan kumartaa Blade Runnerille, joka ilmestyi 1982 ja jonka dystopiamaailmassa kehittyneet androidit aiheuttavat ongelmia vuonna 2019. Vaikka teknologia on niin kehittynyttä, että kyetään rakentamaan ajattelevia, oppivia ja tuntevia androideja, yhteiskunnan ongelmat ovat vuonna 1982 samoja kuin nykypäivän Britanniassakin: köyhyyttä, työttömyyttä, asunnottomuutta, terveyden- ja vanhustenhuollon ongelmia, rikollisuutta, rotukysymyksiä, sukupuolikysymyksiä, ilmastoa… Kaikki viheliäiset ongelmat silloinkin ratkaisematta, ja niitä yritetään ratkoa demokratian keinoin. Esimerkiksi Cambridge Analytican tarjoamia dataan perustuvia progandapalveluita sen sijaan teoksen todellisuudessa ei ole tai e

Rosa Liksom: Maa & Unohdettu vartti

Maa on kokoelma lyhytproosaa. Kertomuksissa kohdataan maailmalle lähteneitä, jotka eivät kuitenkaan pääse juuristaan kovin kauaksi. Liksom näyttää henkilönsä keskellä tilannetta, joka hankaa heistä kiiltävän pinnan alta esiin rosot. Uusia tuttavuuksia Liksomilta tässä kokoelmassa ovat toisaalta modernin vieraantuneet kaupunkilaiset sekä sodan kokeneet sukupolvet, jotka yrittävät tehdä sovintoa ja aiempaa enemmän kohdata itseään ja läheisiään, siinä onnistumatta. Sodassa he tappoivat muutakin kuin vihollisia eikä kadotettua elämää saa takaisin. Liksom ei ole ihan kotonaan hipsterien kanssa. Kolmas osio Kartano kertoo taas pohjoisen ihmisistä, joita sattumat ja ankarat olosuhteet ovat kolhineet ja muotoilleet. Tukahdutetut tunteet pullistelevat ja pyrkivät esiin. Tästä osiosta löytyvät kokoelman hienoimmat, vähäeleiset välähdykset. Kokoelmassa Maa on Liksomin aiempaa lyhytproosaa vähemmän pohjoisen kieppuvaa murretta. Vähemmän myös valoa ja toivoa, joka varhaisemmissa teoksiss